baletti Olisipa elänyt sata vuotta sitten ja ollut mukana sinä iltana.
Toukokuun 29. päivänä vuonna 1913 sai kantaesityksensä Pariisin Théâtre des Champs-Élysées'ssä baletti Kevätuhri. Se oli impressaari Sergei Djagilevin johtaman Ballets russes -tanssiseurueen uusin teos. Musiikin oli säveltänyt jo menestystä saavuttanut Igor Stravinsky, ja koreografiasta vastasi tähtitanssija Vaslav Nijinsky.
Tuskin esirippu oli noussut, kun ylimmiltä parvilta alkoi kuulua vastalauseita. Ne levisivät nopeasti koko katsomoon paisuen raivoisaksi myrskyksi, joka peitti musiikin kuulumattomiin.
Klassisen baletin ihailijat huusivat vastalauseita, kun taas edistykselliset intellektuellit kannustivat tanssijoita. Säveltäjistä ranskalaisen romantiikan kärkinimi Camille Saint-Saëns poistui paikalta tuohtuneena Maurice Ravelin julistaessa musiikin nerokkaaksi. Ihmiset heittelivät hedelmiä näyttämölle.
Kaaos vain paheni. Kulisseissa Nijinsky yritti huutaa tanssijoille tahtia. Djagilev sytytti ja sammutti valoja yleisön rauhoittamiseksi. Eräs nainen hyökkäsi modernisto Jean Cocteaun kimppuun hattuneulalla aseistautuneena, ja kohta katsomossa vallitsi yleinen käsirysy. Tilanne saatiin hallintaan vasta, kun poliisi oli hälytetty paikalle. Skandaalista tuli esittävien taiteiden legendaarisin.
Kevätuhrin aiheena oli pakanallisen Venäjän hedelmällisyysrituaali piiritansseineen ja uhrimenoineen. Musiikki oli aggressiivisen riitasointuista ja koreografian liikekieli kulmikasta. Se loukkasi konservatiivista yleisöä. Stravinsky ja Nijinsky olivat romuttaneet perinteisen taidekäsityksen kertaheitolla ja luoneet omintakeisen primitivistisen ilmaisun. He tekivät musiikille ja tanssille saman kuin Pablo Picasso kuvataiteelle.
Taiteilijat osasivat haistella uusia tuulia ja ennakoida modernin maailman muutoksia. Pian syttyisi ensimmäinen maailmansota. Vanha olisi mennyttä.
Kaikki tämä kulminoitui yhtenä toukokuun iltana, ja historian lehti kääntyi.
Stravinskyn sävellyksestä tuli orkesterimusiikin klassikko, mutta Nijinskyn tanssiteos katosi näyttämöiltä. Radikaali koreografia kaivettiin esiin vasta 1980-luvun lopulla, ja Kevätuhrin alkuperäinen esitys rekonstruoitiin pukuja ja lavasteita myöten. Se nähtiin tuoreeltaan myös Suomen Kansallisbaletin tuotantona vuonna 1994.
Onneksemme sitä esitetään edelleen, ja itse kukin voi käydä kokemassa, mitä pariisilaisyleisö sai nähdä ja kuulla sata vuotta sitten.
Kevätuhria esitetään Suomen Kansallisoopperassa 11. toukokuuta 2013 saakka.
Kirjoitus on julkaistu Eeva-lehden numerossa 5/2013.
